Venäjän liittyminen Maailman kauppajärjestöön

 Pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen Venäjä vihdoin hyväksyttiin WTO:n eli Maailman kauppajärjestön jäseneksi 16. joulukuuta 2011. 18 vuotta kestäneen liittymisprosessin tuloksena syntynyt sopimus on määrä ratifioida Venäjän duumassa kesäkuuhun mennessä, minkä jälkeen jäsenyys astuu voimaan. Venäjä on viimeinen G20-teollisuusmaiden talouksista, joka liittyy järjestöön. Jäsenyyden myötä suuresta naapurimaastamme tulee jo vuosikymmeniä kehittyvien globaalien markkinoiden osa.

 Venäjän tie Maailman kauppajärjestön jäseneksi on ollut kuoppainen. Neuvostoliitto osallistui olemassa olonsa aikana kansainväliseen kauppaan ja ylläpiti kauppasuhteita muiden valtioiden kanssa, mutta nämä suhteet perustuivat lähtökohtaisesti poliittiseen ja ideologiseen ystävyyteen sekä kaikessa taloudellisessa toiminnassa valtion monopoliin.. Näissä olosuhteissa maan täydellisestä ja kaiken kattavasta integraatiosta kansainväliseen kauppajärjestelmään, joka toimi kapitalististen teollisuusmaiden säännöillä ja periaatteella, ei voinut olla pitkään aikaan puhettakaan.

Vuonna 1979 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johto teki päätöksen lähentymisestä GATT:iin sekä tarkkailija-aseman saamisesta järjestössä. Yhdysvaltojen jyrkän vastustuksen vuoksi, Neuvostoliitto sai tarkkailijan statuksen vasta vuonna 1990. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen itsenäistyneellä Venäjällä alettiin toteuttaa taloudellisia reformeja. Markkinatalouteen siirtyvä maa osoitti kiinnostusta integroitua länsimaiseen globalisoituvaan järjestelmään ja haki pian GATT – jäsenyyttä vuonna 1993. Koska GATT muuttui vuonna 1995  Maailman kauppajärjestöksi, Venäjän jäsenyyshakemus vuonna 1994 muuttui hakemukseksi WTO:n jäseneksi.

Ulkomaankaupan liberalisoiminen 1990-luvun alussa muutti nopeasti Venäjän asemaa globaaleilla markkinoilla. Kaupan vapauttamisesta ovat hyötyneet lähinnä raaka-aineiden myyjät, joilla on ollut mahdollisuus myydä maan rikkauksia maailmanmarkkinahinnoilla. Tämän seurauksena Venäjän rooli raaka-aineiden ja puolivalmisteiden tuottajana on vahvistunut selvästi. Tein toukokuussa lyhyen katsauksen Venäjän budjettiin. Siitä ilmenee, että tänäkin päivänä noin ¾ Venäjän tuloista riippuu raaka-aineiden hinnoista ja melkein kaikki teollisuustuotteet taas tuodaan maahan ulkopuolelta.

Varsinaiset neuvottelut Venäjän WTO:n jäsenyydestä alkoivat vuonna 1995. Ensimmäisessä vaiheessa, vuoteen 1998, Maailman kauppajärjestö lähinnä tutki ja tarkasteli Venäjän kauppapoliittisen järjestelmän soveltuvuutta WTO:n sääntöjen noudattamisen kannalta. Vuonna 1998 Venäjä esitti ensimmäiset ehdotukset tavaramarkkinoille pääsystä sekä maataloustuista – tuolloin aloitettiin myös kahdenväliset tullineuvottelut Maailman kauppajärjestön jäsenteiden kanssa. Vuodesta 2000 alkaen neuvottelut muuttuivat luonteeltaan kaikkea Venäjän jäsenyyttä koskevia asioita kattaviksi. Järjestöön liittymisprosessin aikana Venäjä on käynyt lukuisia kahden- ja monenvälisiä neuvotteluja seuraavilla neljällä alueella:

1)      neuvottelut tariffeihin liittyvistä kysymyksistä

2)      neuvottelut maatalouden asioista, mm. maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vientituen tasosta

3)      neuvottelut palvelujen pääsystä markkinoille

4)      neuvottelut järjestelmällisistä kysymyksistä, mm. Venäjän toimenpiteistä lainsäädännön yhteensovittamiseksi.

 Putinin kaudella Venäjän yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi nostettiin integroituminen maailmantalouteen ja lähentyminen Maailman kauppajärjestöön. Aluksi oletettiin, että Venäjästä tulee WTO:n jäsen vuonna 2003. Näin veikkasi Maailman kauppajärjestön johtaja Michael Moore, joka kauppaministereiden tapaamisessa toukokuussa 2002 kertoi, että viimeisten 12 kuukauden aikana Venäjän jäsenyyttä koskevat kysymykset ovat edenneet enemmän kuin edellisten kymmenen vuoden aikana.

 Sitten odotettiin, että liittyminen organisaatioon tapahtuu vuonna 2006, kun tämäkään arvio ei toteutunut, uudeksi määräajaksi arvioitiin syyskuu 2007. Tästä ilmoitti Venäjän varaulkoasiainministeri Andrei Denisov, sen jälkeen kun Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush tapasivat Moskovassa 15.11.2006. Kuitenkin syistä, joista on tosi vähän avointa tietoa, Venäjän jäsenyys polki edelleen paikallaan.

 Venäläisen valtio-omisteisen uutistoimisto RIA Novostin mukaan vielä vuoden 2008 alussa Venäjän viranomaiset uskoivat, että neuvottelut on mahdollista saattaa päätökseen ennen vallan vaihtoa Yhdysvalloissa. Kuitenkin tärkeimmät neuvottelukumppanit – Yhdysvallat ja Euroopan unioni – osoittivat neuvotteluissa taipumattomuutta ja esittivät uusia vaatimuksia, erityisesti puuteollisuuden tullitariffeja koskevissa kysymyksissä. Kompastuskivinä ovat olleet Venäjän valtion maatalouden tuen taso sekä kasvinsuojelu- ja eläinlääkintäalan valvonnan standardit.

 Vuodesta 2008 lähtien Georgia on ollut ainoa WTO:n jäsenvaltio, joka on estänyt Venäjän liittymisen kauppajärjestöön. Samana vuonna valtiot kävivät lyhyen sodan, jonka tuloksena maat kiistelevät Venäjän avulla itsenäistyneistä Etelä-Ossetian ja Abhasian alueista, joita Venäjä tukee, mutta Georgia pitää omaan alueeseensa kuuluvina. Toisena esteenä on ollutVladimir Putinin vuoden 2009 odottamaton lausunto, että Venäjä liittyy Maailman kauppajärjestön ainoastaan, jos Venäjän ohella myös Valko-Venäjä ja Kazakstan hyväksytään järjestöön yhteisenä tulliliittona. Ideasta luovuttiin kuitenkin nopeasti, sillä liittyminen ryhmänä Maailman kauppajärjestöön olisi liian monimutkainen prosessi, joka todennäköisesti kestäisi vielä vuosia.

 Vuonna 2009 presidentti Medvedev kertoi hänen artikkelissaan ”Russia’s role in turbulent times” The Economist -aikakausilehden vuosittaisessa julkaisussa ”The world in 2010”, että WTO-jäsenyys pysyy Venäjän asialistalla. Hän myös toivoi, että neuvottelut päättyisivät vuonna 2010:

“In other words, Russia sees itself as part of the global trade system, and wants to build stronger, more friendly and comfortable relations with all our partners. WTO accession remains on our agenda: we hope to conclude talks in 2010.”

Vuonna 2010 Venäjän neuvotteluissa Yhdysvaltojen ja Euroopan Unionin kanssa edistyttiinmerkittävästi.. Ensin Venäjän valtionvaraministeri Aleksei Kudrin ilmoitti juhlallisesti 1. lokakuuta 2010, että kaikki erimielisyydet neuvotteluissa Yhdysvaltojen kanssa on nyt sovittu. Tämä ei Kudrinin mukaan tarkoittanut vielä Venäjän välitöntä liittymistä organisaatioon, vaan paljon työtä oli vielä edessä. Joulukuussa Venäjä on päässyt sopuun myös Euroopan unionin kanssa. Kahdenvälinen sopimus allekirjoitettiin EU-Venäjä-huippukokouksessa Brysselissä. Aleksei Kudrin ilmoitti, että Venäjä pyrkii Maailman kauppajärjestön jäseneksi kymmenen kuukauden sisällä, eli vuoden 2011 elokuun mennessä.

 Viimeisenä esteenä Venäjän liittymiselle Maailman kauppajärjestön ovat tästä lähtien olleet ainoastaan aikaisemmin mainitsemat erimielisyydet Georgian kanssa. Venäjä hyväksyttiin WTO:n jäseneksi 18 vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen 16. joulukuuta 2011. Sopimus on määrä ratifioida Venäjän duumassa kesäkuuhun mennessä, minkä jälkeen jäsenyys astuu voimaan. Genevessä pidetyssä kokouksessa Venäjän presidentti Dmitri Medvedev totesi, että neuvottelujen tuloksesta on hyötyä sekä Venäjälle että maan tuleville kumppaneille.

Jäsenyyden arvioidut hyödyt ja haitat

 Yhdysvaltalaisen liikepankin Morgan Stanleyn talousasiantuntijoiden Jacob Nellin ja Alina Slyusarchukin arvion mukaan, WTO-jäsenyyden myötä Venäjän bruttokansantuote lisääntyy noin 3,3 % lyhyellä aikavälillä ja mahdollisesti 11 % pitkällä aikavälillä, kun talous hyötyy lisääntyvien investointien vaikutuksesta. He erittelevät myös kolme tärkeintä syytä, miksi maan liittyminen kauppajärjestöön kesti ennätykselliset 18 vuotta:

 1)      WTO ei tarjoa erityistä hyötyä öljynviejämaalle

2)      Suuret valtion tuet energia-alan yrityksille ovat olleet jyrkässä ristiriidassa WTO-jäsenyyden kanssa

3)      Venäjän teollisuus on ollut liian heikko ja halusi vahvistua ennen globaalin kilpailun kohtaamista.

 Suomen ulkomaankauppa- ja Eurooppaministeri Alexander Stubb arvioi Venäjän jäsenyyttä Maailman kauppajärjestössä erittäin positiivisesti:

”…on sekä suoria että epäsuoria hyötyjä. Suorat hyödyt liittyvät erityisesti alhaisempaan tullitasoon ja epäsuorat hyödyt muun muassa Venäjän talouden modernisaatioon. Jäsenyyden myötä Venäjästä tulee myös investointiympäristönä houkuttelevampi.”

 Stubbin mukaan on tärkeää, että Venäjän kanssa käytävään kauppaan saadaan selkeät säännöt. Kauppaongelmat vähenevät, ja Suomen käyttöön tulee selkeä riitojenratkaisumekanismi. Suomi hyötyy Venäjän jäsenyydestä selvästi. Esimerkiksi ainoastaan raakapuun tuonnissa – Venäjän WTO-jäsenyyden myötä – Suomi voi säästää 20–50 miljoonaa euroa, kun Venäjä laskee vientitullejaan.

”Suomen kansantaloudelle tulevaa rahallista on hyötyä vaikea arvioida. Jäsenyyden suorat vaikutukset tuontitullien alenemisena ovat noin 300 miljoonaa euroa vuodessa, mutta se on reilusti alakanttiin lopullisiin hyötyihin verrattuna.”

Mihail Hazin

Kaikki Venäjän asiantuntijat – varsinkin Venäjällä – eivät vastaanottaneet maan tulevaa jäsenyyttä kauppajärjestössä yhtä positiivisesti ja optimistisesti. Esimerkiksi mediassa paljon esiintyvä taloustieteilijä Mihail Hazin pitää Venäjän liittymistä Maailman kauppajärjestöön ”itsemurhan hienostuneena menetelmänä”. Vuoden 2010 syyskuussa antamassaan haastattelussa hän muun muassa toteaa, että nykyisessä tilanteessa Venäjän jäsenyydessä ei ole mitään järkeä.  Hänen mielestään WTO:n järjestelmä on hajoamassa, koska tulossa olevan syvän taantuman takia valtiot puolustavat omia markkinoitaan. Tässä tilanteessa liittyminen kauppajärjestöön ja omien markkinoiden avaaminen on Venäjälle hyvin haitallista. Toisessa tuoreemmassa haastattelussa ”Sobesednik” -lehden verkkosivuilla 20.12.2011, Hazin kertoo, ettei näe mitään positiivista Venäjän jäsenyydessä WTO:ssa. Hänen mukaan WTO on ennen kaikkea mekanismi, jolla edistetään korkeateknologisten tuotteiden myyntiä kansainvälisillä markkinoilla. Tällä hetkellä näiden tuotteiden osuus Venäjän viennissä on hyvin vähäinen. Hazin ei myöskään usko, että WTO:n avulla Venäjä onnistuu houkuttelemaan merkittäviä sijoitusvirtoja.